Hälytyskellot

”Kun­han taas täs­tä­kin vii­kos­ta sel­viäi­si.” Vuo­sia sit­ten tämä oli lausah­dus, jota kyl­vin har­va se viik­ko. Kol­le­ga­ni huo­maut­ti asias­ta ja häly­tys­kel­lot soi­vat, ehkä vähän lii­an­kin myö­hään. Oli vähän lii­kaa kaik­kea aika­tau­lu­pai­neet töis­sä, lähei­sen sai­ras­ta­mi­nen, lap­siar­ki, talon raken­nus­pro­jek­ti ja kai­ken kes­kel­lä piti tree­na­ta ja tiet­ty täy­sil­lä sekin ja mitä kaik­kea muu­ta oli­kaan. Arki oli suo­rit­ta­mis­ta ja sel­viy­ty­mis­tä.

Olen vuo­sien var­rel­la oppi­nut kuun­te­le­maan ja kiin­nit­tä­mään huo­mio­ta sii­hen, että mitä keho ja mie­li tar­vit­see. Olen toden­nut, että tar­vit­sen aikaa jol­loin ei ole mitään aika­tau­lu­tet­tua ohjel­maa vaan voi olla vaan koto­na tai spon­taa­nis­ti teh­dä jotain muka­vaa. Vaa­lin nii­tä asioi­ta mit­kä ovat minul­le tär­kei­tä ja tuot­taa iloa. Nyky­ään jos sanon, että nyt on aika mon­ta rau­taa tules­sa tai pik­ka­sen lii­kaa kaik­kea, pysäh­dyn miet­ti­mään, mikä on täs­sä het­kes­sä tär­kein­tä ja luo­tan, että haas­ta­vat­kin asiat jär­jes­tyy. Mat­kas­sa­ni kul­kee työ­ka­lu jol­la mie­li rau­hoit­tuu ja se on hen­git­tä­mi­nen.

Busi­ness-tera­peut­ti opin­to­je­ni päät­tö­työ­ni tein stres­sin hal­lin­nas­ta. Päät­tö­työs­tä­ni haluan tuo­da esiin sen, että me ollaan par­haim­mil­laan opti­mi­vi­rei­nä. Opti­mi­vi­reys mah­dol­lis­taa, että koh­taam­me asiat ja tilan­teet tyy­nem­min, opi­taan parem­min, huu­mo­rin­ta­ju ja luo­vuus kukois­ta­vat, osa­taan vetää rajat sekä kom­mu­ni­koin­ti on mui­den kans­sa hel­pom­paa. Usein aja­tel­laan, että me ollaan tehok­kai­ta kun on niin sanot­tu tur­bo­vaih­de pääl­le. Välil­lä sitä tur­bo­nap­pia tar­vi­taan, mut­ta pit­käs­sä juok­sus­sa se tyreh­dyt­tää kehon ener­gia­va­ran­not.

Häly­tys­kel­lo­jen yli­kuu­me­ne­mi­sen ennal­taeh­käi­syk­si tar­joan ”Työ­ka­lu­ja stres­sin hal­lin­taan” ryh­mä­val­men­nus­ta. Val­men­nuk­sen tavoit­tee­na on, että jokai­sel­le osal­lis­tu­jal­le jäi­si mat­kaan oival­lus tai työ­ka­lu, joka kul­kee mat­kas­sa muka­na arjen hek­ti­syy­den rau­hoit­ta­mi­ses­sa. Val­men­nuk­sen tar­koi­tus on, että jokai­nen löy­täi­si itsel­leen sopi­van tavan rau­hoit­taa stressaavaa/ylivireistä miel­tä tai teh­dä asioi­ta jo ennal­taeh­käi­se­väs­ti koh­ti opti­mi­vi­re­ää miel­tä. Val­men­nuk­ses­sa teh­dään eri­lai­sia rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­siä har­joi­tuk­sia pie­nel­lä twis­til­lä huu­mo­ria, joka on myös yksi stres­siä lie­vit­tä­vä kei­no.

Val­men­nuk­ses­ta on tul­lut muun muas­sa seu­raa­via oivalluksia/palautteita:

“Yllät­tä­vän pie­nil­lä asioil­la pys­tyy itse vai­kut­ta­maan omaan fiilikseen/ tuntemuksiin/ olo­ti­laan”

“Opin tie­dos­ta­maan parem­min stres­siä. Lisäk­si oival­sin, että pie­nil­lä ja hel­pos­ti toteu­tet­ta­vil­la asioil­la voi hal­li­ta stres­sin tun­net­ta, esim. parin minuu­tin hen­gi­tys jo rau­hoit­taa oloa. Ymmär­sin myös, että stres­saa­via asioi­ta voi esi­mer­kik­si kir­joit­ta­mis­teh­tä­vän avul­la oppia näke­mään oikeas­sa mit­ta­suh­tees­sa ja että pitäi­si olla lii­kaa stres­saa­mat­ta asiois­ta, joi­hin ei voi itse edes vai­kut­taa.”

Kun huo­leh­dim­me itses­täm­me annam­me paras­ta itsel­lem­me. Sitä kaut­ta annam­me myös paras­ta lähei­sil­le ja itsel­le tär­keil­le asioil­le sekä sen par­haan panok­sen työ­höm­me.

Mit­kä ovat sun häly­tys­kel­lot?

Miten sä ruo­kit sun opti­mi­vi­reyt­tä?

Mitä tär­kei­tä asioi­ta sä haluat vaa­lia sun arjes­sa?