Teh­dään­pä pie­ni kat­saus pää­toi­mi­sen yrit­tä­jyy­den alku­po­lus­ta. Rei­lu vuo­si sit­ten perus­tin yri­tyk­se­ni. Vii­me vuo­si oli sivus­toi­mis­ta puu­has­te­lua, kos­ka palk­ka­työ vei ajal­li­ses­ti sekä voi­ma­va­ral­li­ses­ti isoim­man kais­tan. Nyt vuo­den alus­ta parin kuu­kau­den ver­ran olen ollut pää­toi­mi­nen yrit­tä­jä.

Miten on men­nyt? No täs­sä­hän tämä, välil­lä olo on kuin Lii­sal­la Ihme­maas­sa. Pak­ko sanoa, että mun pelas­tus on ollut Busi­ness-tera­pian työ­ka­lut, joi­hin mun lii­ke­toi­min­ta­ni­kin perus­tuu sekä kaik­ki tuki ja apu, kan­nus­ta­vat sanat ja spar­rail­lut mitä olen saa­nut eri tahoil­ta. Näis­tä olen kyl­lä sydä­mes­tä­ni kii­tol­li­nen. Ja joo olen saa­nut myös yhteis­työ­ku­vioi­ta raken­net­tua, jois­ta olen super iloi­nen.

Ensin­nä­kin yrit­tä­jän vapaus ja vas­tuu
Sano­taan­ko, että lähes kuu­den­tois­ta vuo­den kel­lo­kort­tie­lä­mä on teh­nyt teh­tä­vän­sä, muo­kan­nut mun ajat­te­lua ja sii­tä on nyt ope­tel­tu pois. Mun ei ole pak­ko, mun ei tar­vi, minä saan ja minä voin. Kaik­ki työn­te­ko sataa omaan laa­riin tai yhdes­sä täh­dät­tyyn hyvään, joka jos­sain vai­hees­sa kan­taa hedel­mää. Olen pal­jon poh­ti­nut men­nyt­tä palk­ka­työ­tä, joka taval­laan on ”help­poa” ja tur­val­lis­ta, rahaa nap­sah­taa tilil­le jokai­sen kuu­kau­den 15. päi­vä. Samal­la se ”help­pous” on kulut­ta­vaa ja voi­ma­va­ro­ja vie­vää, kos­ka välil­lä teh­tiin asioi­ta, joi­hin ei vält­tä­mät­tä itse edes usko­nut. Teh­tiin kun piti teh­dä. Toi­saal­ta myös aivan huip­pu­ja jut­tu­ja pää­si teke­mään.

Täs­sä yhte­nä päi­vä­nä kel­lo­kort­ti kum­mit­te­li mie­les­sä ja podin huo­noa omaa tun­toa, että läh­den salil­le kel­lo kym­me­nek­si, enkä ollut vie­lä mitään työ­asi­aa edis­tä­nyt. Käy­tän­nös­sä työ­päi­vä alkai­si puo­len päi­vän aikoi­hin. Huo­nos­ta omas­ta tun­nos­ta huo­li­mat­ta läh­din salil­le ja samal­la reis­sul­la sain yllät­täen työ­kei­kan ja yhteis­työ­dii­lin. Siis mun todel­la­kin kuu­lui läh­teä sin­ne ja täs­tä oppi­na, että voin ryt­mit­tää päi­vää omien tun­te­muk­sien mukaan, kos­ka nyt mul­la on sii­hen mah­dol­li­suus. Olen jo vuo­sia sit­ten toden­nut, että esi­mer­kik­si teks­tit syn­ty­vät minul­la par­hai­ten ilta-aikaan. Mah­dol­li­suu­det ovat­kin yksi drai­vaa­va teki­jä yrit­tä­jyy­des­sä. Paras­ta ja itsel­le eri­tyi­sen tär­ke­ää on ollut se, että omaan hyvin­voin­tiin on pys­ty­nyt eri­lail­la panos­ta­maan. Joka aamui­sen kel­lo kuu­den herä­tyk­sen sijaan on saa­nut hie­man pidem­pään nuk­kua ja ulkoi­lu on ollut mah­dol­lis­ta päi­vän valol­la. Kii­tol­li­suus ja onni pie­nis­tä asiois­ta, joi­hin ei ole ennen ollut mah­dol­li­suut­ta.

Raha raha raha
Kai­kis­ta eni­ten yrit­tä­jyy­teen läh­te­mi­ses­sä on poh­di­tut­ta­nut raha. Miten pär­jään, miten mak­san kuu­kausit­tai­set kulut, kun tulo­vir­ras­ta ei ole var­muut­ta. Minul­la ei ole samas­sa talou­des­sa tois­ta aikuis­ta jaka­mas­sa kus­tan­nuk­sia, joten het­kel­li­ses­ti­kään ei voi tukeu­tua toi­sen tuloi­hin. No ei se työs­sä­käy­vä­nä­kään help­poa ollut: Onko äiti saa­nut pal­kan koro­tuk­sen vai oli­ko Lid­lin kupon­geil­la tar­jouk­ses­sa, kun jää­kaa­pis­sa on ”parem­paa” leik­ke­let­tä. Sii­nä taan­noi­nen hyvän­tah­toi­nen kom­ment­ti pojal­ta­ni. Joten­kin se oma vah­va usko itseen ja sii­hen, että tämä läh­tee täs­tä breik­kaan niin raha­kaan ei ole ahdis­ta­nut sii­nä mää­rin mitä äkki­sel­tään voi­si aja­tel­la. Busi­ness-tera­pian kei­noin olen tähän­kin asi­aan pys­ty­nyt itses­sä­ni vai­kut­ta­maan, fokus oikeis­sa asiois­sa ja teke­mi­ses­sä. Usko myös sii­hen, että yrit­tä­jä­nä on mah­dol­li­suus menes­tyä niin, että herk­ku löy­tyy jää­kaa­pis­ta myös ilman Lid­lin alen­nus­ku­pon­kia.

Unel­mis­ta tavoit­tee­seen
Yksi tär­keim­mis­tä asiois­ta yrit­tä­jän mat­kal­la on se, että minul­la on unel­mas­ta kehit­ty­nyt sel­keä tavoi­te, jota koh­den olen menos­sa. Mat­ka tavoit­tee­seen on alka­nut joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ja pie­nin aske­lin on men­ty eteen­päin. Olen fii­lis­tel­lyt jokais­ta pien­tä askel­ta ja kehu­nut itseä­ni hyväs­tä teke­mi­ses­tä. Hyvä Jen­ni, tör­keen hyvin vedet­ty. Oli­si niin help­po jät­tää huo­miot­ta aikaan saan­nok­set ja tus­kail­la työ­mää­rän ja epä­var­muu­den kans­sa.
Yksi tär­keä näkö­kul­ma on myös arvot, joi­ta busi­ness-tera­pian työ­ka­luil­la pei­la­taan tavoit­tee­seen. Yrit­tä­jä­nä saan teh­dä omien arvo­je­ni mukai­ses­ti asioi­ta. Minul­le on tär­ke­ää, että asiak­kaa­ni saa­vat aidos­ti tar­pee­seen sopi­vaa pal­ve­lua sekä koen työ­ni mer­ki­tyk­sel­li­syy­den vie­des­sä­ni hyvin­voin­nin tee­maa eteen­päin yri­tys­maa­il­mas­sa.

Oman koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin joh­ta­mi­nen
Joten­kin itsel­le­ni on vie­lä enem­män kir­kas­tu­nut se, että kai­ken läh­tö­koh­ta yrit­tä­jyy­del­le tai oikeas­taan kenel­le vaan on se, että itse voi hyvin ja on sinut itsen­sä kans­sa. Omas­ta hyvin­voin­nis­ta käsin pys­tyy ole­maan parem­pi yrit­tä­jä, työn­te­ki­jä, esi­hen­ki­lö, joh­ta­ja, puo­li­so, van­hem­pi jne. Klas­sik­ko lausah­dus, että lai­ta ensin itsel­le­si hap­pi­naa­ma­ri ja auta vas­ta sit­ten tois­ta, pätee tähän­kin.

Joten­kin siis­tiä, että minul­le on raken­tu­nut ”Oman elä­mä­ni toi­mi­tus­joh­ta­ja” val­men­nus­ko­ko­nai­suus oman hyvin­voin­nin joh­ta­mi­seen, joka sisäl­tää seu­raa­vat moduu­lit:

Nämä ovat just nii­tä asioi­ta, joi­den käsit­te­ly on aut­ta­nut minua yrit­tä­jyy­den alku­po­lul­la ja uskon, että näis­tä oli­si hyö­tyä monil­le muil­le­kin. Pis­tä koo­dia mikä­li haluat lisä­tie­toa näis­tä.

Yhteen­ve­to­na voi­si sanoa, että täs­sä het­kes­sä van­haan ei ole kai­puu vaan teh­tä­vä­ni on yrit­tä­jä­nä vie­dä Busi­ness-tera­pi­aa eteen­päin: Tuot­taa hyvin­voin­tia yksi­löil­le sekä aut­taa orga­ni­saa­tioi­ta menes­ty­mään kes­tä­väl­lä taval­la.

Vajaa vuo­si sit­ten opin­toi­hi­ni kuu­lui oman osaa­mi­sen jaka­mi­sen works­hop-päi­vä.

”on niin han­ka­la, kun pitää esi­tel­lä ikään kuin omia vah­vuuk­sia”

”Ei just itsel­lä ole mitään eri­tyis­vah­vuuk­sia esi­tel­lä tuol­le poru­kal­le.”

Nämä oli­vat suo­ria lai­nauk­sia wa-vies­teis­tä opis­ke­li­ja­kol­le­ga­ni kans­sa, kun mie­tit­tiin, että mitä sitä piti­kään teh­dä works­hop-päi­vä­nä.

Täs­tä läh­ti poh­din­ta, mik­si on niin vai­kea itse näh­dä nii­tä omia vah­vuuk­sia saa­ti­ka sitä omaa super­voi­maa, joka vie mei­tä eteen­päin tai teh­dä itseä näky­väk­si esi­mer­kik­si ker­to­mal­la hyvää itses­tä jol­le­kin toi­sel­le.

Usein olen näh­nyt itse­ni taval­li­se­na tal­laa­ja­na, suo­rit­ta­ja­na, jol­le ei sit­ten mitään eri­tyis­tä tai­toa tai lah­jaa ole suo­tu. Voi­si sanoa, että tasai­sen hyvä tai tasai­sen pas­ka kai­kes­sa. Taval­li­nen, työs­sä­käy­vä, äiti. Tai joo olen mä ope­tel­lut skeit­taan, mut­ta en mä mitään temp­pu­ja osaa.

Ei mä en oikeas­ti ole edel­lä mai­nit­tu­ja asioi­ta.

Kir­joi­te­taan tari­na uudes­taan

Mun super­voi­mia on usko itseen­sä ja omaan jut­tuun, heit­täy­ty­mi­nen ja luot­ta­mus sii­hen, että kaik­ki jär­jes­tyy ajal­laan. Olen vah­va ja voi­ma­kas her­käl­lä twis­til­lä ja tiet­ty aina se pie­ni huu­mo­rin kul­ma muka­na mat­kas­sa. Vah­vuu­te­ni on aina ollut tart­tua puhe­li­meen, soit­taa ja puhua. Niin täs­tä­kin oman osaa­mi­sen teh­tä­väs­tä sel­vit­tiin eli puhu­mal­la.

Kur­si­voi­tu osa täs­tä teks­tis­tä oli epä­var­muu­des­ta syn­ty­nyt pie­ni pät­kä puhees­ta, jon­ka Tam­pe­reen mur­teel­la vedin oman osaa­mi­sen works­hop-päi­vä­nä. Lop­pu­jen lopuk­si puhe koko­nai­suu­des­saan oli haus­ka, kos­ket­ta­va ja sii­tä jäi tari­na elä­mään.

Tari­nan ker­ron­nan lain alai­suu­det päte­vät myös orga­ni­saa­tio­maa­il­maan. Mil­lais­ta onnis­tu­mis­ta­ri­naa halu­taan ker­toa vai jää­dään­kö tari­noi­den van­gik­si, ”näin on aina teh­ty”, ”ei onnis­tu”, ”se nyt on han­ka­la tyyp­pi”, ”lii­an kii­re”, ”kult­tuu­ri nyt on vaan täl­lai­nen”. Tari­na on just sel­lai­nen, mil­lai­sek­si sen halu­aa käsi­kir­joit­taa.

Tari­nal­li­suu­teen liit­tyen olen suun­ni­tel­lut ja toteut­ta­nut ryh­mä­val­men­nuk­sen, jos­sa tuo­daan har­joi­tuk­sen kaut­ta onnis­tu­mis­ta­ri­noi­ta näky­väk­si. Onnis­tu­mis­ten kaut­ta löy­de­tään yksi­lön vah­vuuk­sia, jot­ka voi­daan hyö­dyn­tää tii­min vah­vuu­te­na. Tämä on vuo­ro­vai­kut­tei­nen, tii­mi­hen­keä nos­tat­ta­va ryh­mä­val­men­nus, joka kan­taa hedel­mää uusien onnis­tu­mis­ta­ri­noi­den muo­dos­sa.

Palaut­tee­na val­men­nuk­ses­ta sanot­tua:

”onpa tär­keä pysäh­tyä onnis­tu­mis­ten äärel­le”
”opin aivan uut­ta kol­le­gas­ta”
”val­men­nuk­ses­sa oli tur­val­li­nen ja avoin tun­nel­ma, johon voin myö­hem­min etä­päi­vä­nä aja­tuk­sis­sa­ni pala­ta”

Mikä­li sä haluat täl­lai­sen val­men­nuk­sen tii­mil­le­si, niin pis­tä koo­dia!