Arjen alkaminen ‑Intoa vai ahdistusta?

Olem­me saa­neet naut­tia kesäs­tä ja aurin­gos­ta hyvän aikaa, ja osal­la alkaa ole­maan mie­les­sä arkeen palaa­mi­nen tai on jo sii­hen pik­ku­hil­jaa palan­nut. Toi­sel­le arjen alka­mi­nen tuo ne tutut ja muka­vat rutii­nit tul­les­saan ja intoa puh­kuen läh­de­tään syk­syyn. Osal­le syk­sy ja arjen alku voi tuo­da ikä­vää­kin tun­net­ta mie­leen, ehkä ahdis­taa miten taas arjen rum­pas­ta sel­vi­ää kaik­ki­ne vaa­ti­muk­si­neen. Arjen alka­mi­sen tun­tei­den äärel­le on hyvä het­kek­si pysäh­tyä ja kuun­nel­la mitä vies­tiä tun­teet tuo­vat tul­les­saan. Mitä koke­ma­ni tun­ne ker­too alka­vas­ta arjes­ta­ni?

Muis­tan, että itse podin aikai­sem­min usea­na vuon­na arjen alka­mi­sen ahdis­tus­ta. Ehkä sii­hen aikaan kuor­ma arjes­sa oli sen ver­ran suu­ri, etten palau­tu­nut loman aika­na. Ehkä elä­mä­ni ei ollut kai­kil­ta osin oman näköis­tä­ni. Tänä vuon­na alka­va syk­sy on jän­nit­tä­vä ja odo­tan innol­la, mut­ta saman­ai­kai­ses­ti ais­tin pien­tä yrit­tä­jän pai­net­ta. Koen, että pai­neel­le ei saa antaa val­taa vaan näen, että mie­len rau­hoit­ta­mi­nen onkin yksi avain­te­ki­jä arjes­sa. Mie­len rau­hoit­ta­mi­sen myö­tä on luo­vem­pi ja kek­se­li­ääm­pi sekä näkee asiat laa­jem­mas­sa kuvas­sa kuin vain kapean put­ken läpi, jol­loin arki­kin rul­laa parem­min ja sitä intoa ja ideoi­ta teke­mi­seen löy­tyy. Laa­jem­mas­sa kuvas­sa näkee parem­min mah­dol­li­suu­det, joi­ta ei vält­tä­mät­tä suo­rit­ta­mi­sen put­kes­sa edes tule mie­leen.

Meil­lä on onnek­si jokai­sel­la mah­dol­li­suus teh­dä mei­dän arjes­tam­me oman näköi­nen ja vaa­lia siel­lä het­kiä, jot­ka tuo­vat hyvää miel­tä ja iloa. Vaa­lit­ta­vat het­ket voi­vat olla kivo­ja teke­mi­siä tai pysäh­ty­mis­tä het­keen alka­vas­sa syk­sys­sä. Jo pel­käs­tään hyvän het­ken muis­te­lu aut­taa miel­tä rau­hoit­tu­maan. Mun iha­na kesä­ko­ke­mus oli ystä­vän kans­sa syö­dä eväi­tä kivel­lä kes­kel­lä lai­dun­ta hevos­ten ympä­röi­mä­nä naut­tien rau­hoit­ta­vas­ta maa­lais­mai­se­mas­ta ja kesäil­las­ta. Tähän hyvään het­keen aion pala­ta aja­tuk­sis­sa­ni, kun pai­neen tun­ne mei­naa val­la­ta miel­tä.

Mil­lä mie­lel­lä läh­det alka­vaan syk­syyn?

Mitä teke­mi­siä aiot vaa­lia alka­vas­sa syk­sys­sä?

Miten rau­hoi­tat mie­le­si, kun kii­reen tun­tu ottaa val­taa?

Mikä­li tar­vit­set boos­tia intoon tai apua mie­len rau­hoit­ta­mi­seen, ole yhtey­des­sä ja tar­kas­tel­laan tilan­net­ta yhdes­sä. Jo yhden ker­ran yksi­lö­val­men­nuk­sel­la on mah­dol­lis­ta pääs­tä hyvään tulok­seen miel­tä askar­rut­ta­van kysy­myk­sen kans­sa.

Ajatko bussia kiinni?

Kir­joi­tin tämän teks­tin jo syk­syl­lä, mut­ta se on edel­leen ajan­koh­tai­nen näin vuo­den alus­sa, kun arjen suo­rit­ta­mi­nen on pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin.

Miten menee? Kii­ret­tä pitää, en edes muis­ta, että olin just kesä­lo­mal­la, kalen­te­ri on ihan tukos­sa. Ei täs­sä ole kuin 11 kuu­kaut­ta seu­raa­vaan pidem­pään lomaan, sitä odo­tel­les­sa. Tämän kal­tais­ta on kuu­lu­mis­ten­vaih­to alka­vas­sa syk­sys­sä.

Näi­den lyhyi­den kii­re ja täy­det kalen­te­rit kes­kus­te­lu­jen jäl­keen jään usein poh­tiin, että mikä hom­ma? Mitä muu­ta kuu­luu? Mitäs siis­te­jä jut­tu­ja sul­la on menos­sa? Mitä sä oikees­ti haluai­sit teh­dä? Mikä toi hymyn huu­lil­le vii­mek­si? Onko jotain har­mis­tus­ta tai huol­ta? Että miten sul­la siis oikees­ti menee?

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten hei­tin poi­ka­ni aamui­sin bus­si­py­sä­kil­le. Haus­kin­ta oli se, että joka aamu pysäk­ki oli eri, kos­ka vii­me tipas­sa läh­det­tiin ja välil­lä bus­si ehti ennen mei­tä ja sit­ten piti toi­voo, että seu­raa­val­ta pysä­kil­tä tulee mah­dol­li­sim­man mon­ta kyy­tiin, että kere­tään ajaa sitä seu­raa­val­le pysä­kil­le. Ajet­tiin siis bus­sia kiin­ni har­va se aamu. Täs­tä on jää­nyt koo­mi­nen haus­ka muis­to. 

Jos tar­kem­min miet­tii niin tämä kuvas­taa aika monen arkea kai­kes­sa koo­mi­suu­des­saan, juos­taan kiin­ni aikaa, teh­tä­vä­lis­taa, pro­jek­tia, suo­ri­te­taan asioi­ta, mitä iki­nä se arki sit­ten sisäl­tää­kin.

Jos­ko sen joka aamui­sen bus­sin takaa-aja­mi­sen sijaan het­kek­si pysäh­tyi­si miet­ti­mään, että het­ki­nen onko täs­sä mitään jär­keä. Miten joka aamu ei tuk­ka put­kel­la tar­vi­si kaa­su­tel­la bus­sin peräs­sä vaan se aamu oli­si­kin muka­vam­pi ja rau­hal­li­sem­pi. Sama pätee arjen suo­rit­ta­mi­seen, kii­reen ja täy­sien kalen­te­rien  kans­sa. Pysäh­dy­tään ja mie­ti­tään, miten mä haluan mun arkea elää, että se oli­si oman­nä­köis­tä ja muka­vaa. Ei aje­ta bus­sia kiin­ni vaan ollaan sen edel­lä.

Mitä sinun pitäi­si nyt pysäh­tyä miet­ti­mään?