Juhannustaikoja ja aarteita vai sittenkin unelmia ja haaveita

Nap­pa­sin sateen­kaa­res­ta kuvan vii­me vii­kol­la ja poh­din, että onko­han sateen­kaa­ren pääs­sä aar­re? Toi­saal­ta jär­ven pin­taan hei­jas­tuu var­jo ja sateen­kaa­ri onkin jat­ku­mo. Mis­sä se aar­re sit­ten on? Mie­tin myös, että kuin­ka pie­ni het­ki se on, kun sateen­kaa­ri näkyy ja sit­ten tai­vaan­ran­ta taas muut­tuu.

Juhan­nus on alka­mas­sa ja perin­teen mukaan sii­hen kuu­lu­vat juhan­nus­tai­at: ”Kun juhan­nusyö­nä kat­soo kai­voon tai lam­peen, näkee tule­van puo­li­son.” tai ” Juhan­nusyö­nä katol­le hei­te­tyn ken­gän kär­ki ker­too, mihin päin jou­tuu muut­ta­maan.” No olis­han se haus­kaa hei­tel­lä ken­kää katol­le ja kat­soa mihin kär­ki näyt­tää.

Poh­ties­sa­ni aar­tei­ta ja tai­ko­ja tulee mie­leen pysäh­ty­mi­sen tär­keys omien aja­tus­ten äärel­le. Mitä toi­voi­sin, että lam­pi hei­jas­taa minul­le tai mitä toi­voi­sin, mihin se ken­gän kär­ki näyt­tää vai oli­si­ko kui­ten­kin muka­va asua sii­nä mis­sä asuu.

Unel­moin­ti ja haa­vei­lu on oman mie­len ohjaa­mi­sen tai­to, joka lisää tie­toi­suut­ta omis­ta tar­peis­ta ja toi­veis­ta. Unel­moin­nin avul­la me näem­me mah­dol­li­suuk­sia täs­sä het­kes­sä ja tule­vai­suu­des­sa. Tart­tu­mal­la nii­hin mah­dol­li­suuk­siin, omien arvo­jen mukai­nen ja mie­le­käs elä­mä on mah­dol­lis­ta. Yhtä päte­vää on työ­kon­teks­tis­sa löy­tää rat­kai­su­ja täl­lä samal­la mie­len ohjaa­mi­sen tai­dol­la. Heit­täy­dy­tään löy­tä­mään rat­kai­su­ja visioin­nin avul­la, jol­loin unoh­de­taan rajoit­ta­vat teki­jät het­kek­si ja luo­vuus pää­see val­loil­leen.

  • Mitä ääneen lausu­mat­to­mia haa­vei­ta sinul­la on?
  • Jos oli­sit oikein roh­kea niin mitä teki­sit?
  • Mitä toi­vot itsel­le­si juu­ri nyt?

Unel­mien täy­teis­tä juhan­nus­ta!

Samalla aaltopituudella

Sain 71-vuo­ti­aal­ta ystä­väl­tä­ni kan­sion, jos­sa on mate­ri­aa­lia 80-luvul­ta. Pape­rit ja kir­joi­tus­ko­neen font­ti tuo van­han tuu­lah­duk­sen ihan nenään asti. Sinäl­lään asiat eivät ole van­hen­tu­neet. Kan­sios­sa on Tho­mas Gor­do­nin Nuor­ten ihmis­suh­de­tai­to­jen kurs­sin NUIS­KUn mate­ri­aa­lia per­he­kou­lun ohjaa­jil­le.

Selai­lin kan­sio­ta ja siel­tä nousi sopi­va tee­ma myös tähän päi­vään, kuun­te­le­mi­nen. Mate­ri­aa­lis­sa käy­te­tään ter­miä ”eläy­ty­vä kuun­te­le­mi­nen” ja yksi kurs­sin tavoit­teis­ta on ”saa­da perus­val­mius kuun­nel­la tosi­asioi­ta ja tun­tei­ta, kun olem­me vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­ten kans­sa”.

Eläy­ty­vä kuun­te­le­mi­nen mää­ri­tel­lään mate­ri­aa­lis­sa seu­raa­vas­ti:

ELÄYTYVÄ KUUNTELEMINEN on eri­tyi­nen mene­tel­mä, jon­ka avul­la hei­jas­tat takai­sin sen, mitä toi­nen on sano­nut, jot­ta hen­ki­lö, jota kuun­te­lit ymmär­tää, että olet todel­la kuun­nel­lut. Tar­koi­tuk­se­na on myös tar­kis­taa, olet­ko ymmär­tä­nyt hänet oikein.

ELÄYTYVÄSSÄ KUUNTELUSSA anne­taan palau­tet­ta hen­ki­lön lähet­tä­mäs­tä vies­tis­tä sekä sanois­ta, että sano­jen taka­na ole­vis­ta tun­teis­ta.

ELÄYTYVÄ KUUNTELU edel­lyt­tää sitä, että eläy­dyt toi­sen hen­ki­lön ase­maan, yri­tät taju­ta hänen aja­tuk­sen­sa ja tun­teen­sa, ja ker­rot hänel­le, miten olet tul­kin­nut hänen sano­jaan ja tun­tei­taan.

Tyk­kään tuos­ta ter­mis­tä eri­tyi­nen mene­tel­mä. Niin tot­ta! Mitä kaik­kea me saa­daan­kaan täl­lä eri­tyi­sel­lä mene­tel­mäl­lä aikai­sek­si, että me pysäh­dy­tään kuun­te­le­maan työ­ka­ve­ria, alais­ta, puo­li­soa, las­ta, ystä­vää, itseä?

Kyl­lä on kir­pais­sut jos­kus lujaa, kun poi­ka­ni on huo­maut­ta­nut, että äiti nyt sä et kyl­lä kuun­te­le. Tai kol­le­ga on koval­la tohi­nal­la selit­tä­nyt jotain ja ei ole mitään käryä mis­tä puhu­taan. Tai olen kysy­nyt jol­tain ohi­men­nen mitä kuu­luu ja huo­maan selit­tä­vä­ni­kin vain omia asioi­ta anta­mat­ta toi­sel­le mah­dol­li­suut­ta sanoa mitään.

Onnek­si tätä eri­tyis­tä mene­tel­mää voi ihan jokai­nen oppia käyt­tä­mään ja sii­tä olen elä­vä esi­merk­ki. Pysäh­dy­tään het­keen, ollaan läs­nä ja ute­liai­suu­del­la kuun­nel­laan mitä toi­sel­la on sanot­ta­vaa, jos­ko näil­lä aske­lil­la ollaan lähem­pä­nä samaa aal­to­pi­tuut­ta.

Miten sä aiot tätä eri­tyis­tä mene­tel­mää käyt­tää?

    Details
    • Läh­tee­nä käy­tet­ty kurs­si­ma­te­ri­aa­lia vuo­del­ta 1982, jon­ka alku­teos on Youth Effec­ti­ve­ness Trai­ning Instruc­tor Gui­de.
    • kir­joit­ta­ja Jean Hall, piir­rok­set Frank Arun­del
    • mene­tel­mäl­li­sen suun­nit­te­lun joh­ta­ja on Tho­mas Gor­don

    Yrittäjyyden ensiaskeleet

    Teh­dään­pä pie­ni kat­saus pää­toi­mi­sen yrit­tä­jyy­den alku­po­lus­ta. Rei­lu vuo­si sit­ten perus­tin yri­tyk­se­ni. Vii­me vuo­si oli sivus­toi­mis­ta puu­has­te­lua, kos­ka palk­ka­työ vei ajal­li­ses­ti sekä voi­ma­va­ral­li­ses­ti isoim­man kais­tan. Nyt vuo­den alus­ta parin kuu­kau­den ver­ran olen ollut pää­toi­mi­nen yrit­tä­jä.


    Miten on men­nyt? No täs­sä­hän tämä, välil­lä olo on kuin Lii­sal­la Ihme­maas­sa. Pak­ko sanoa, että mun pelas­tus on ollut Busi­ness-tera­pian työ­ka­lut, joi­hin mun lii­ke­toi­min­ta­ni­kin perus­tuu sekä kaik­ki tuki ja apu, kan­nus­ta­vat sanat ja spar­rail­lut mitä olen saa­nut eri tahoil­ta. Näis­tä olen kyl­lä sydä­mes­tä­ni kii­tol­li­nen. Ja joo olen saa­nut myös yhteis­työ­ku­vioi­ta raken­net­tua, jois­ta olen super iloi­nen.

    Ensin­nä­kin yrit­tä­jän vapaus ja vas­tuu
    Sano­taan­ko, että lähes kuu­den­tois­ta vuo­den kel­lo­kort­tie­lä­mä on teh­nyt teh­tä­vän­sä, muo­kan­nut mun ajat­te­lua ja sii­tä on nyt ope­tel­tu pois. Mun ei ole pak­ko, mun ei tar­vi, minä saan ja minä voin. Kaik­ki työn­te­ko sataa omaan laa­riin tai yhdes­sä täh­dät­tyyn hyvään, joka jos­sain vai­hees­sa kan­taa hedel­mää. Olen pal­jon poh­ti­nut men­nyt­tä palk­ka­työ­tä, joka taval­laan on ”help­poa” ja tur­val­lis­ta, rahaa nap­sah­taa tilil­le jokai­sen kuu­kau­den 15. päi­vä. Samal­la se ”help­pous” on kulut­ta­vaa ja voi­ma­va­ro­ja vie­vää, kos­ka välil­lä teh­tiin asioi­ta, joi­hin ei vält­tä­mät­tä itse edes usko­nut. Teh­tiin kun piti teh­dä. Toi­saal­ta myös aivan huip­pu­ja jut­tu­ja pää­si teke­mään.


    Täs­sä yhte­nä päi­vä­nä kel­lo­kort­ti kum­mit­te­li mie­les­sä ja podin huo­noa omaa tun­toa, että läh­den salil­le kel­lo kym­me­nek­si, enkä ollut vie­lä mitään työ­asi­aa edis­tä­nyt. Käy­tän­nös­sä työ­päi­vä alkai­si puo­len päi­vän aikoi­hin. Huo­nos­ta omas­ta tun­nos­ta huo­li­mat­ta läh­din salil­le ja samal­la reis­sul­la sain yllät­täen työ­kei­kan ja yhteis­työ­dii­lin. Siis mun todel­la­kin kuu­lui läh­teä sin­ne ja täs­tä oppi­na, että voin ryt­mit­tää päi­vää omien tun­te­muk­sien mukaan, kos­ka nyt mul­la on sii­hen mah­dol­li­suus. Olen jo vuo­sia sit­ten toden­nut, että esi­mer­kik­si teks­tit syn­ty­vät minul­la par­hai­ten ilta-aikaan. Mah­dol­li­suu­det ovat­kin yksi drai­vaa­va teki­jä yrit­tä­jyy­des­sä. Paras­ta ja itsel­le eri­tyi­sen tär­ke­ää on ollut se, että omaan hyvin­voin­tiin on pys­ty­nyt eri­lail­la panos­ta­maan. Joka aamui­sen kel­lo kuu­den herä­tyk­sen sijaan on saa­nut hie­man pidem­pään nuk­kua ja ulkoi­lu on ollut mah­dol­lis­ta päi­vän valol­la. Kii­tol­li­suus ja onni pie­nis­tä asiois­ta, joi­hin ei ole ennen ollut mah­dol­li­suut­ta.

    Raha raha raha
    Kai­kis­ta eni­ten yrit­tä­jyy­teen läh­te­mi­ses­sä on poh­di­tut­ta­nut raha. Miten pär­jään, miten mak­san kuu­kausit­tai­set kulut, kun tulo­vir­ras­ta ei ole var­muut­ta. Minul­la ei ole samas­sa talou­des­sa tois­ta aikuis­ta jaka­mas­sa kus­tan­nuk­sia, joten het­kel­li­ses­ti­kään ei voi tukeu­tua toi­sen tuloi­hin. No ei se työs­sä­käy­vä­nä­kään help­poa ollut: Onko äiti saa­nut pal­kan koro­tuk­sen vai oli­ko Lid­lin kupon­geil­la tar­jouk­ses­sa, kun jää­kaa­pis­sa on ”parem­paa” leik­ke­let­tä. Sii­nä taan­noi­nen hyvän­tah­toi­nen kom­ment­ti pojal­ta­ni. Joten­kin se oma vah­va usko itseen ja sii­hen, että tämä läh­tee täs­tä breik­kaan niin raha­kaan ei ole ahdis­ta­nut sii­nä mää­rin mitä äkki­sel­tään voi­si aja­tel­la. Busi­ness-tera­pian kei­noin olen tähän­kin asi­aan pys­ty­nyt itses­sä­ni vai­kut­ta­maan, fokus oikeis­sa asiois­sa ja teke­mi­ses­sä. Usko myös sii­hen, että yrit­tä­jä­nä on mah­dol­li­suus menes­tyä niin, että herk­ku löy­tyy jää­kaa­pis­ta myös ilman Lid­lin alen­nus­ku­pon­kia.

    Unel­mis­ta tavoit­tee­seen
    Yksi tär­keim­mis­tä asiois­ta yrit­tä­jän mat­kal­la on se, että minul­la on unel­mas­ta kehit­ty­nyt sel­keä tavoi­te, jota koh­den olen menos­sa. Mat­ka tavoit­tee­seen on alka­nut joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ja pie­nin aske­lin on men­ty eteen­päin. Olen fii­lis­tel­lyt jokais­ta pien­tä askel­ta ja kehu­nut itseä­ni hyväs­tä teke­mi­ses­tä. Hyvä Jen­ni, tör­keen hyvin vedet­ty. Oli­si niin help­po jät­tää huo­miot­ta aikaan saan­nok­set ja tus­kail­la työ­mää­rän ja epä­var­muu­den kans­sa.
    Yksi tär­keä näkö­kul­ma on myös arvot, joi­ta busi­ness-tera­pian työ­ka­luil­la pei­la­taan tavoit­tee­seen. Yrit­tä­jä­nä saan teh­dä omien arvo­je­ni mukai­ses­ti asioi­ta. Minul­le on tär­ke­ää, että asiak­kaa­ni saa­vat aidos­ti tar­pee­seen sopi­vaa pal­ve­lua sekä koen työ­ni mer­ki­tyk­sel­li­syy­den vie­des­sä­ni hyvin­voin­nin tee­maa eteen­päin yri­tys­maa­il­mas­sa.

    Oman koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin joh­ta­mi­nen
    Joten­kin itsel­le­ni on vie­lä enem­män kir­kas­tu­nut se, että kai­ken läh­tö­koh­ta yrit­tä­jyy­del­le tai oikeas­taan kenel­le vaan on se, että itse voi hyvin ja on sinut itsen­sä kans­sa. Omas­ta hyvin­voin­nis­ta käsin pys­tyy ole­maan parem­pi yrit­tä­jä, työn­te­ki­jä, esi­hen­ki­lö, joh­ta­ja, puo­li­so, van­hem­pi jne. Klas­sik­ko lausah­dus, että lai­ta ensin itsel­le­si hap­pi­naa­ma­ri ja auta vas­ta sit­ten tois­ta, pätee tähän­kin.


    Joten­kin siis­tiä, että minul­le on raken­tu­nut ”Oman elä­mä­ni toi­mi­tus­joh­ta­ja” val­men­nus­ko­ko­nai­suus oman hyvin­voin­nin joh­ta­mi­seen, joka sisäl­tää seu­raa­vat moduu­lit:

    • Visioin­ti ja tavoit­teis­ta­mi­nen
    • Oman elä­mä­ni super­san­ka­ri
      • oma tari­na­ni
      • näkö­kul­man vaih­ta­mi­sen tai­to
      • uudel­leen mää­rit­te­ly
    • Menes­tyk­sen edel­ly­tyk­set
      • pys­ty­vyy­sus­kon vah­vis­ta­mi­nen
    • Stres­sin hal­lin­ta
    • Resi­liens­si­ky­ky
    • Itse­myö­tä­tun­to

    Nämä ovat just nii­tä asioi­ta, joi­den käsit­te­ly on aut­ta­nut minua yrit­tä­jyy­den alku­po­lul­la ja uskon, että näis­tä oli­si hyö­tyä monil­le muil­le­kin. Pis­tä koo­dia mikä­li haluat lisä­tie­toa näis­tä.


    Yhteen­ve­to­na voi­si sanoa, että täs­sä het­kes­sä van­haan ei ole kai­puu vaan teh­tä­vä­ni on yrit­tä­jä­nä vie­dä Busi­ness-tera­pi­aa eteen­päin: Tuot­taa hyvin­voin­tia yksi­löil­le sekä aut­taa orga­ni­saa­tioi­ta menes­ty­mään kes­tä­väl­lä taval­la.

    Millaista tarinaa haluat kertoa?

    Vajaa vuo­si sit­ten opin­toi­hi­ni kuu­lui oman osaa­mi­sen jaka­mi­sen works­hop-päi­vä.

    ”on niin han­ka­la, kun pitää esi­tel­lä ikään kuin omia vah­vuuk­sia”

    ”Ei just itsel­lä ole mitään eri­tyis­vah­vuuk­sia esi­tel­lä tuol­le poru­kal­le.”

    Nämä oli­vat suo­ria lai­nauk­sia wa-vies­teis­tä opis­ke­li­ja­kol­le­ga­ni kans­sa, kun mie­tit­tiin, että mitä sitä piti­kään teh­dä works­hop-päi­vä­nä.

    Täs­tä läh­ti poh­din­ta, mik­si on niin vai­kea itse näh­dä nii­tä omia vah­vuuk­sia saa­ti­ka sitä omaa super­voi­maa, joka vie mei­tä eteen­päin tai teh­dä itseä näky­väk­si esi­mer­kik­si ker­to­mal­la hyvää itses­tä jol­le­kin toi­sel­le.

    Usein olen näh­nyt itse­ni taval­li­se­na tal­laa­ja­na, suo­rit­ta­ja­na, jol­le ei sit­ten mitään eri­tyis­tä tai­toa tai lah­jaa ole suo­tu. Voi­si sanoa, että tasai­sen hyvä tai tasai­sen pas­ka kai­kes­sa. Taval­li­nen, työs­sä­käy­vä, äiti. Tai joo olen mä ope­tel­lut skeit­taan, mut­ta en mä mitään temp­pu­ja osaa.

    Ei mä en oikeas­ti ole edel­lä mai­nit­tu­ja asioi­ta.

    Kir­joi­te­taan tari­na uudes­taan

    Siis olen Iloi­nen, roh­kea, spon­taa­ni Jen­ni, jon­ka tava­ra­merk­ki on her­sy­vä nau­ru. Osaan skei­til­la ajaa poo­lia ja sen tai­don olen aikui­se­na ope­tel­lut. Ei siis ole iäs­tä kiin­ni mitä kaik­kia tai­to­ja sitä voi­kaan oppia. Mä olen uskal­ta­nut läh­teä koh­ti omia unel­mia. Ja hei mä olen nyt yrit­tä­jä ja saan teh­dä työ­tä sydä­men palol­la.

    Mun super­voi­mia on usko itseen­sä ja omaan jut­tuun, heit­täy­ty­mi­nen ja luot­ta­mus sii­hen, että kaik­ki jär­jes­tyy ajal­laan. Olen vah­va ja voi­ma­kas her­käl­lä twis­til­lä ja tiet­ty aina se pie­ni huu­mo­rin kul­ma muka­na mat­kas­sa. Vah­vuu­te­ni on aina ollut tart­tua puhe­li­meen, soit­taa ja puhua. Niin täs­tä­kin oman osaa­mi­sen teh­tä­väs­tä sel­vit­tiin eli puhu­mal­la.

    Kur­si­voi­tu osa täs­tä teks­tis­tä oli epä­var­muu­des­ta syn­ty­nyt pie­ni pät­kä puhees­ta, jon­ka Tam­pe­reen mur­teel­la vedin oman osaa­mi­sen works­hop-päi­vä­nä. Lop­pu­jen lopuk­si puhe koko­nai­suu­des­saan oli haus­ka, kos­ket­ta­va ja sii­tä jäi tari­na elä­mään.

    Tari­nan ker­ron­nan lain alai­suu­det päte­vät myös orga­ni­saa­tio­maa­il­maan. Mil­lais­ta onnis­tu­mis­ta­ri­naa halu­taan ker­toa vai jää­dään­kö tari­noi­den van­gik­si, ”näin on aina teh­ty”, ”ei onnis­tu”, ”se nyt on han­ka­la tyyp­pi”, ”lii­an kii­re”, ”kult­tuu­ri nyt on vaan täl­lai­nen”. Tari­na on just sel­lai­nen, mil­lai­sek­si sen halu­aa käsi­kir­joit­taa.

    Tari­nal­li­suu­teen liit­tyen olen suun­ni­tel­lut ja toteut­ta­nut ryh­mä­val­men­nuk­sen, jos­sa tuo­daan har­joi­tuk­sen kaut­ta onnis­tu­mis­ta­ri­noi­ta näky­väk­si. Onnis­tu­mis­ten kaut­ta löy­de­tään yksi­lön vah­vuuk­sia, jot­ka voi­daan hyö­dyn­tää tii­min vah­vuu­te­na. Tämä on vuo­ro­vai­kut­tei­nen, tii­mi­hen­keä nos­tat­ta­va ryh­mä­val­men­nus, joka kan­taa hedel­mää uusien onnis­tu­mis­ta­ri­noi­den muo­dos­sa.

    Palaut­tee­na val­men­nuk­ses­ta sanot­tua:

    ”onpa tär­keä pysäh­tyä onnis­tu­mis­ten äärel­le”
    ”opin aivan uut­ta kol­le­gas­ta”
    ”val­men­nuk­ses­sa oli tur­val­li­nen ja avoin tun­nel­ma, johon voin myö­hem­min etä­päi­vä­nä aja­tuk­sis­sa­ni pala­ta”

    Mikä­li sä haluat täl­lai­sen val­men­nuk­sen tii­mil­le­si, niin pis­tä koo­dia!

    Business-terapeutti? Business-terapia?

    Mitä nämä ovat? En ole kos­kaan kuul­lut­kaan on usein vas­taus, kun mai­nit­sen sanat.

    Busi­ness-tera­pia yhdis­tää kol­me ydin­a­si­aa, jot­ka ovat; ymmär­rys lii­ke­toi­min­nas­ta, Busi­ness-coac­hin­gin ydin­tai­dot sekä tera­peut­ti­set tai­dot, jot­ka perus­tu­vat rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­seen lyhyt­te­ra­pi­aan. Mie­les­tä­ni täs­sä on cock­tail, jol­la tar­jo­taan sel­lais­ta työ­elä­män­pal­ve­lua, että oksat pois. Koko hom­man tavoit­tee­na on tuot­taa hyvin­voin­tia työ­pai­koil­le sekä yksi­lö, että ryh­mä­ta­sol­la sekä aut­taa orga­ni­saa­tioi­ta menes­ty­mään kes­tä­väl­lä taval­la. Busi­ness-tera­pia vah­vis­taa yksi­lön ja yhtei­sön voi­ma­va­ro­ja, edis­tää myön­teis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta sekä ennal­ta ehkäi­see ongel­mia.

    Huu­haa­ta, oman elä­män kou­lu vai ihan joku kou­lu­tus­kin?

    Busi­ness-tera­peut­ti on 40 opin­to­pis­teen kou­lu­tus. Itsel­le­ni tämä oli puo­len­tois­ta vuo­den hie­no mat­ka yhdes­sä opis­ke­li­ja­kol­le­goi­den kans­sa. Lähio­pe­tus­päi­viä, kir­jo­jen luke­mis­ta, kir­ja­reflek­tioi­ta, asia­kas­työ­tä, ver­taiscoac­hin­gia, työ­noh­jaus­ryh­miä, päät­tö­työ­tä ja mikä tär­kein­tä se 13 hen­gen opis­ke­lu­po­ruk­ka, jota parem­paa ei voi edes toi­voa. Ja hei me ollaan ne ekat tyy­pit joil­la on oikeus käyt­tää Busi­ness-tera­peut­ti nimi­ket­tä. Opis­ke­luis­ta irto­si myös toi­nen nimi­ke “ser­ti­fioi­tu joh­don ja yksi­löi­den coach”.

    Mis­tä se lii­ke­toi­min­tao­saa­mi­nen ja ymmär­rys tulee?

    Busi­ness-tera­peut­ti kou­lu­tus on suun­nat­tu työ­elä­män toi­mi­joil­le ja jokai­sel­la on tie­tys­ti se oma taus­tan­sa mis­tä ymmär­rys lii­ke­toi­min­nas­ta tulee. Minul­le se on ker­ty­nyt pit­käs­tä työ­uras­ta monen­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Työs­ken­te­lin lähes 16-vuot­ta tek­no­lo­gia­teol­li­suu­des­sa isos­sa kon­ser­nis­sa Busi­ness cont­rol, HR ja Office ser­vices tii­meis­sä.  Talou­den tiu­kat pai­neet, kon­ser­ni­ra­por­toin­nit, eri­lai­set kus­tan­nus- ja kan­nat­ta­vuus­las­kel­mat ovat olleet arki­päi­vää. Olen myös toi­mi­nut pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä ja teh­nyt lukui­sia eri­lai­sia pro­jek­te­ja jär­jes­tel­män käyt­töö­no­tois­ta, kou­lu­tuk­sis­ta, ylä­kou­lu­yh­teis­työs­tä aina hen­ki­lös­tö­ta­pah­tu­mien ja hyvin­voin­ti­kam­pan­joi­den jär­jes­tä­mi­seen. Lisäk­si aika­naan olen työs­ken­nel­lyt tili­toi­mis­tos­sa, jol­loin sain työs­ken­nel­lä pk-yri­tys­ten kans­sa. Poh­ja­kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen lii­ke­ta­lou­den tra­de­no­mi.

    Ja joo, kyl­lä olen myös sitä miel­tä, että elä­mä on kou­li­nut monel­la saral­la, että kai­ken koke­ma­ni sekä yksi­tyis- että työ­elä­mäs­sä jäl­keen pys­tyn anta­maan paras­ta val­men­nus­ta. En usko, että näin hyvää set­tiä läh­ti­si ilman kaik­kea koke­maa­ni.

    Kenel­le Busi­ness-tera­pia sopii?

    No siis ihan kai­kil­le! 😀 Läp­pä läp­pä­nä, mut­ta onhan tuos­sa totuus­kin. Busi­ness-tera­pia sopii kyl­lä moneen tilan­tee­seen sekä yksi­löil­le, että ryh­mil­le.

    Aja­tel­laan vaik­ka näin, että orga­ni­saa­tio tar­jo­aa Busi­ness-tera­peu­tin pal­ve­lua omal­le hen­ki­lös­töl­leen. Sil­loin työn­te­ki­jä voi kään­tyä Busi­ness-tera­peu­tin puo­leen, jos miel­tä askar­rut­taa esi­mer­kik­si jak­sa­mi­sen haas­te. Saat­taa olla vaik­ka tun­ne, että arki vie men­nes­sään ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne kal­vaa mie­les­sä. Pitäs jak­saa töis­sä, olla van­hem­pi lap­sel­le tai läheis­ten tuki, samal­la vähän kaik­kee menos­sa tai tuli taka­va­sem­mal­ta jotain yllät­tä­vää ikä­vää uutis­ta. Nämä ovat tilan­tei­ta, jot­ka haas­ta­vat useam­paa meis­tä. Jos­kus vaan levy hirt­tää kiin­ni ja jun­naa pai­kal­laan mie­len syöt­tä­mää tari­naa eikä oikein löy­dy ulos­pää­syä sii­tä. Busi­ness-tera­peut­ti pys­tyy aut­ta­maan näis­sä tilan­teis­sa kes­kus­te­luil­la käyt­täen eri­lai­sia työ­ka­lu­ja koh­ti kirk­kaam­paa ajat­te­lua.

    Orga­ni­saa­tios­sa Busi­ness-tera­peut­ti on ajois­sa aut­ta­va taho ja ennal­ta ehkäi­see vaka­vam­paa uupu­mis­ta ja pit­kiä sai­ras­pois­sao­lo­ja sekä paran­taa yksi­lön hyvin­voin­tia. Busi­ness-tera­peu­tin kans­sa käy­dyt kes­kus­te­lut ovat luot­ta­muk­sel­li­sia eikä kes­kus­tel­luis­ta asiois­ta pide­tä mitään rekis­te­riä. Busi­ness-tera­pia onkin ensim­mäi­nen lenk­ki ennen työ­ter­veyt­tä, joka välil­lä saa­te­taan kokea, että en mä mitään työ­ter­veys­pal­ve­lua tar­vit­se kun en ole sai­ras. Busi­ness-tera­peu­til­la on myös tai­to ohja­ta asia­kas eteen­päin esi­mer­kik­si työ­ter­vey­teen, mikä­li yksi­lön tilan­ne sitä vaa­tii. Useim­mi­ten jo yhden tai muu­ta­man ker­ran ses­siot ovat todet­tu aut­ta­van ihmi­siä.

    Busi­ness-tera­peut­ti aut­taa myös, kun ener­gia­ta­sot ovat koh­dil­laan ja kai­paa itsel­leen eteen­päin vie­vää coac­haa­vaa otet­ta, jol­la saa­daan se pii­los­sa ole­va poten­ti­aa­li käyt­töön, löy­de­tään omat vah­vuu­det, usko­taan itseen, omaan osaa­mi­seen ja saa­vu­te­taan tavoit­teet.

    Busi­ness-tera­peut­ti tukee myös esi­hen­ki­löi­tä työs­sään ja aut­taa seu­raa­vien kysy­myk­sien kans­sa: Miten koh­da­ta ihmi­nen ihmi­se­nä? Miten ottaa han­ka­lat asiat puheek­si? Miten ruok­kia hyvää ilma­pii­riä? Miten tun­nis­te­taan yksi­löi­den vah­vuu­det ja saa­daan ne tii­min vah­vuu­dek­si? Miten mä nyt tämän konflik­ti­ti­lan­teen hoi­dan? Miten annan palau­tet­ta? Miten mä olen se paras esi­hen­ki­lö?

    No mitäs niil­le ryh­mil­le sit­ten?

    Busi­ness-tera­pia orga­ni­saa­tioi­den ryh­mil­le sisäl­tää tar­pei­siin sopi­via rää­tä­löi­ty­jä val­men­nus­ko­ko­nai­suuk­sia eri­lai­sil­la tee­moil­la. Täs­sä muu­ta­mia esi­merk­ke­jä tee­mois­ta: Mah­dol­li­ses­ti tii­mis­sä koe­taan kuor­mit­tu­mi­sen tai stres­sin tun­net­ta ja tar­vi­taan kei­no­ja sel­vi­tä ja löy­tää voi­ma­va­ro­ja teke­mi­seen. Jat­ku­vat muu­tok­set haas­ta­vat ja halu­taan pääs­tä eteen­päin muu­tok­sen jäl­keen. Mit­kä ovat ryh­män fii­lik­set ja vah­vuu­det, onko tun­teet ok. Mitä me tii­mi­nä halu­taan olla, lupa visioi­da ja unel­moi­da ja men­nä pie­nin aske­lin koh­ti sitä. Mitä mei­dän tii­mil­lem­me tar­koit­taa hyvin­voin­ti? Ja ne vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot, miten kuun­te­len tois­ta aidon ute­li­aas­ti, miten tulen kuul­luk­si ja näh­dyk­si? Miten me hyö­dyn­näm­me yksi­lön vah­vuuk­sia ja eri­lai­suut­ta tii­mis­sä?

    Val­men­nuk­sis­sa käy­tän eri­lai­sia yksilö‑, ryh­mä- ja pari­har­joit­tei­ta. Käy­tän­nös­sä yhteis­ten kes­kus­te­lu­jen kaut­ta löy­tyy sopi­va set­ti juu­ri tei­dän orga­ni­saa­tiol­len­ne tai tii­mil­le.

    Huo­maan tätä kir­joit­taes­sa, että voi­sin jokai­sen koh­dan asiois­ta ja tee­mois­ta teh­dä oman teks­tin­sä. Joten täs­sä pin­ta­raa­pai­su Busi­ness-tera­pian maa­il­maan ja sanoi­sin, että jat­kuu ensi nume­ros­sa niin kuin oli lap­se­na sii­nä vii­mei­ses­sä tari­nas­sa Aku Ank­kaa lukies­sa.

    Hälytyskellot

    ”Kun­han taas täs­tä­kin vii­kos­ta sel­viäi­si.” Vuo­sia sit­ten tämä oli lausah­dus, jota kyl­vin har­va se viik­ko. Kol­le­ga­ni huo­maut­ti asias­ta ja häly­tys­kel­lot soi­vat, ehkä vähän lii­an­kin myö­hään. Oli vähän lii­kaa kaik­kea aika­tau­lu­pai­neet töis­sä, lähei­sen sai­ras­ta­mi­nen, lap­siar­ki, talon raken­nus­pro­jek­ti ja kai­ken kes­kel­lä piti tree­na­ta ja tiet­ty täy­sil­lä sekin ja mitä kaik­kea muu­ta oli­kaan. Arki oli suo­rit­ta­mis­ta ja sel­viy­ty­mis­tä.

    Olen vuo­sien var­rel­la oppi­nut kuun­te­le­maan ja kiin­nit­tä­mään huo­mio­ta sii­hen, että mitä keho ja mie­li tar­vit­see. Olen toden­nut, että tar­vit­sen aikaa jol­loin ei ole mitään aika­tau­lu­tet­tua ohjel­maa vaan voi olla vaan koto­na tai spon­taa­nis­ti teh­dä jotain muka­vaa. Vaa­lin nii­tä asioi­ta mit­kä ovat minul­le tär­kei­tä ja tuot­taa iloa. Nyky­ään jos sanon, että nyt on aika mon­ta rau­taa tules­sa tai pik­ka­sen lii­kaa kaik­kea, pysäh­dyn miet­ti­mään, mikä on täs­sä het­kes­sä tär­kein­tä ja luo­tan, että haas­ta­vat­kin asiat jär­jes­tyy. Mat­kas­sa­ni kul­kee työ­ka­lu jol­la mie­li rau­hoit­tuu ja se on hen­git­tä­mi­nen.

    Busi­ness-tera­peut­ti opin­to­je­ni päät­tö­työ­ni tein stres­sin hal­lin­nas­ta. Päät­tö­työs­tä­ni haluan tuo­da esiin sen, että me ollaan par­haim­mil­laan opti­mi­vi­rei­nä. Opti­mi­vi­reys mah­dol­lis­taa, että koh­taam­me asiat ja tilan­teet tyy­nem­min, opi­taan parem­min, huu­mo­rin­ta­ju ja luo­vuus kukois­ta­vat, osa­taan vetää rajat sekä kom­mu­ni­koin­ti on mui­den kans­sa hel­pom­paa. Usein aja­tel­laan, että me ollaan tehok­kai­ta kun on niin sanot­tu tur­bo­vaih­de pääl­le. Välil­lä sitä tur­bo­nap­pia tar­vi­taan, mut­ta pit­käs­sä juok­sus­sa se tyreh­dyt­tää kehon ener­gia­va­ran­not.

    Häly­tys­kel­lo­jen yli­kuu­me­ne­mi­sen ennal­taeh­käi­syk­si tar­joan ”Työ­ka­lu­ja stres­sin hal­lin­taan” ryh­mä­val­men­nus­ta. Val­men­nuk­sen tavoit­tee­na on, että jokai­sel­le osal­lis­tu­jal­le jäi­si mat­kaan oival­lus tai työ­ka­lu, joka kul­kee mat­kas­sa muka­na arjen hek­ti­syy­den rau­hoit­ta­mi­ses­sa. Val­men­nuk­sen tar­koi­tus on, että jokai­nen löy­täi­si itsel­leen sopi­van tavan rau­hoit­taa stressaavaa/ylivireistä miel­tä tai teh­dä asioi­ta jo ennal­taeh­käi­se­väs­ti koh­ti opti­mi­vi­re­ää miel­tä. Val­men­nuk­ses­sa teh­dään eri­lai­sia rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­siä har­joi­tuk­sia pie­nel­lä twis­til­lä huu­mo­ria, joka on myös yksi stres­siä lie­vit­tä­vä kei­no.

    Val­men­nuk­ses­ta on tul­lut muun muas­sa seu­raa­via oivalluksia/palautteita:

    “Yllät­tä­vän pie­nil­lä asioil­la pys­tyy itse vai­kut­ta­maan omaan fiilikseen/ tuntemuksiin/ olo­ti­laan”

    “Opin tie­dos­ta­maan parem­min stres­siä. Lisäk­si oival­sin, että pie­nil­lä ja hel­pos­ti toteu­tet­ta­vil­la asioil­la voi hal­li­ta stres­sin tun­net­ta, esim. parin minuu­tin hen­gi­tys jo rau­hoit­taa oloa. Ymmär­sin myös, että stres­saa­via asioi­ta voi esi­mer­kik­si kir­joit­ta­mis­teh­tä­vän avul­la oppia näke­mään oikeas­sa mit­ta­suh­tees­sa ja että pitäi­si olla lii­kaa stres­saa­mat­ta asiois­ta, joi­hin ei voi itse edes vai­kut­taa.”

    Kun huo­leh­dim­me itses­täm­me annam­me paras­ta itsel­lem­me. Sitä kaut­ta annam­me myös paras­ta lähei­sil­le ja itsel­le tär­keil­le asioil­le sekä sen par­haan panok­sen työ­höm­me.

    Mit­kä ovat sun häly­tys­kel­lot?

    Miten sä ruo­kit sun opti­mi­vi­reyt­tä?

    Mitä tär­kei­tä asioi­ta sä haluat vaa­lia sun arjes­sa?

    Ajatko bussia kiinni?

    Kir­joi­tin tämän teks­tin jo syk­syl­lä, mut­ta se on edel­leen ajan­koh­tai­nen näin vuo­den alus­sa, kun arjen suo­rit­ta­mi­nen on pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin.

    Miten menee? Kii­ret­tä pitää, en edes muis­ta, että olin just kesä­lo­mal­la, kalen­te­ri on ihan tukos­sa. Ei täs­sä ole kuin 11 kuu­kaut­ta seu­raa­vaan pidem­pään lomaan, sitä odo­tel­les­sa. Tämän kal­tais­ta on kuu­lu­mis­ten­vaih­to alka­vas­sa syk­sys­sä.

    Näi­den lyhyi­den kii­re ja täy­det kalen­te­rit kes­kus­te­lu­jen jäl­keen jään usein poh­tiin, että mikä hom­ma? Mitä muu­ta kuu­luu? Mitäs siis­te­jä jut­tu­ja sul­la on menos­sa? Mitä sä oikees­ti haluai­sit teh­dä? Mikä toi hymyn huu­lil­le vii­mek­si? Onko jotain har­mis­tus­ta tai huol­ta? Että miten sul­la siis oikees­ti menee?

    Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten hei­tin poi­ka­ni aamui­sin bus­si­py­sä­kil­le. Haus­kin­ta oli se, että joka aamu pysäk­ki oli eri, kos­ka vii­me tipas­sa läh­det­tiin ja välil­lä bus­si ehti ennen mei­tä ja sit­ten piti toi­voo, että seu­raa­val­ta pysä­kil­tä tulee mah­dol­li­sim­man mon­ta kyy­tiin, että kere­tään ajaa sitä seu­raa­val­le pysä­kil­le. Ajet­tiin siis bus­sia kiin­ni har­va se aamu. Täs­tä on jää­nyt koo­mi­nen haus­ka muis­to. 

    Jos tar­kem­min miet­tii niin tämä kuvas­taa aika monen arkea kai­kes­sa koo­mi­suu­des­saan, juos­taan kiin­ni aikaa, teh­tä­vä­lis­taa, pro­jek­tia, suo­ri­te­taan asioi­ta, mitä iki­nä se arki sit­ten sisäl­tää­kin.

    Jos­ko sen joka aamui­sen bus­sin takaa-aja­mi­sen sijaan het­kek­si pysäh­tyi­si miet­ti­mään, että het­ki­nen onko täs­sä mitään jär­keä. Miten joka aamu ei tuk­ka put­kel­la tar­vi­si kaa­su­tel­la bus­sin peräs­sä vaan se aamu oli­si­kin muka­vam­pi ja rau­hal­li­sem­pi. Sama pätee arjen suo­rit­ta­mi­seen, kii­reen ja täy­sien kalen­te­rien  kans­sa. Pysäh­dy­tään ja mie­ti­tään, miten mä haluan mun arkea elää, että se oli­si oman­nä­köis­tä ja muka­vaa. Ei aje­ta bus­sia kiin­ni vaan ollaan sen edel­lä.

    Mitä sinun pitäi­si nyt pysäh­tyä miet­ti­mään?