Kirjoitin tämän tekstin jo syksyllä, mutta se on edelleen ajankohtainen näin vuoden alussa, kun arjen suorittaminen on pyörähtänyt käyntiin.
Miten menee? Kiirettä pitää, en edes muista, että olin just kesälomalla, kalenteri on ihan tukossa. Ei tässä ole kuin 11 kuukautta seuraavaan pidempään lomaan, sitä odotellessa. Tämän kaltaista on kuulumistenvaihto alkavassa syksyssä.
Näiden lyhyiden kiire ja täydet kalenterit keskustelujen jälkeen jään usein pohtiin, että mikä homma? Mitä muuta kuuluu? Mitäs siistejä juttuja sulla on menossa? Mitä sä oikeesti haluaisit tehdä? Mikä toi hymyn huulille viimeksi? Onko jotain harmistusta tai huolta? Että miten sulla siis oikeesti menee?
Joitakin vuosia sitten heitin poikani aamuisin bussipysäkille. Hauskinta oli se, että joka aamu pysäkki oli eri, koska viime tipassa lähdettiin ja välillä bussi ehti ennen meitä ja sitten piti toivoo, että seuraavalta pysäkiltä tulee mahdollisimman monta kyytiin, että keretään ajaa sitä seuraavalle pysäkille. Ajettiin siis bussia kiinni harva se aamu. Tästä on jäänyt koominen hauska muisto.
Jos tarkemmin miettii niin tämä kuvastaa aika monen arkea kaikessa koomisuudessaan, juostaan kiinni aikaa, tehtävälistaa, projektia, suoritetaan asioita, mitä ikinä se arki sitten sisältääkin.
Josko sen joka aamuisen bussin takaa-ajamisen sijaan hetkeksi pysähtyisi miettimään, että hetkinen onko tässä mitään järkeä. Miten joka aamu ei tukka putkella tarvisi kaasutella bussin perässä vaan se aamu olisikin mukavampi ja rauhallisempi. Sama pätee arjen suorittamiseen, kiireen ja täysien kalenterien kanssa. Pysähdytään ja mietitään, miten mä haluan mun arkea elää, että se olisi omannäköistä ja mukavaa. Ei ajeta bussia kiinni vaan ollaan sen edellä.
Mitä sinun pitäisi nyt pysähtyä miettimään?