Vajaa vuo­si sit­ten opin­toi­hi­ni kuu­lui oman osaa­mi­sen jaka­mi­sen works­hop-päi­vä.

”on niin han­ka­la, kun pitää esi­tel­lä ikään kuin omia vah­vuuk­sia”

”Ei just itsel­lä ole mitään eri­tyis­vah­vuuk­sia esi­tel­lä tuol­le poru­kal­le.”

Nämä oli­vat suo­ria lai­nauk­sia wa-vies­teis­tä opis­ke­li­ja­kol­le­ga­ni kans­sa, kun mie­tit­tiin, että mitä sitä piti­kään teh­dä works­hop-päi­vä­nä.

Täs­tä läh­ti poh­din­ta, mik­si on niin vai­kea itse näh­dä nii­tä omia vah­vuuk­sia saa­ti­ka sitä omaa super­voi­maa, joka vie mei­tä eteen­päin tai teh­dä itseä näky­väk­si esi­mer­kik­si ker­to­mal­la hyvää itses­tä jol­le­kin toi­sel­le.

Usein olen näh­nyt itse­ni taval­li­se­na tal­laa­ja­na, suo­rit­ta­ja­na, jol­le ei sit­ten mitään eri­tyis­tä tai­toa tai lah­jaa ole suo­tu. Voi­si sanoa, että tasai­sen hyvä tai tasai­sen pas­ka kai­kes­sa. Taval­li­nen, työs­sä­käy­vä, äiti. Tai joo olen mä ope­tel­lut skeit­taan, mut­ta en mä mitään temp­pu­ja osaa.

Ei mä en oikeas­ti ole edel­lä mai­nit­tu­ja asioi­ta.

Kir­joi­te­taan tari­na uudes­taan

Mun super­voi­mia on usko itseen­sä ja omaan jut­tuun, heit­täy­ty­mi­nen ja luot­ta­mus sii­hen, että kaik­ki jär­jes­tyy ajal­laan. Olen vah­va ja voi­ma­kas her­käl­lä twis­til­lä ja tiet­ty aina se pie­ni huu­mo­rin kul­ma muka­na mat­kas­sa. Vah­vuu­te­ni on aina ollut tart­tua puhe­li­meen, soit­taa ja puhua. Niin täs­tä­kin oman osaa­mi­sen teh­tä­väs­tä sel­vit­tiin eli puhu­mal­la.

Kur­si­voi­tu osa täs­tä teks­tis­tä oli epä­var­muu­des­ta syn­ty­nyt pie­ni pät­kä puhees­ta, jon­ka Tam­pe­reen mur­teel­la vedin oman osaa­mi­sen works­hop-päi­vä­nä. Lop­pu­jen lopuk­si puhe koko­nai­suu­des­saan oli haus­ka, kos­ket­ta­va ja sii­tä jäi tari­na elä­mään.

Tari­nan ker­ron­nan lain alai­suu­det päte­vät myös orga­ni­saa­tio­maa­il­maan. Mil­lais­ta onnis­tu­mis­ta­ri­naa halu­taan ker­toa vai jää­dään­kö tari­noi­den van­gik­si, ”näin on aina teh­ty”, ”ei onnis­tu”, ”se nyt on han­ka­la tyyp­pi”, ”lii­an kii­re”, ”kult­tuu­ri nyt on vaan täl­lai­nen”. Tari­na on just sel­lai­nen, mil­lai­sek­si sen halu­aa käsi­kir­joit­taa.

Tari­nal­li­suu­teen liit­tyen olen suun­ni­tel­lut ja toteut­ta­nut ryh­mä­val­men­nuk­sen, jos­sa tuo­daan har­joi­tuk­sen kaut­ta onnis­tu­mis­ta­ri­noi­ta näky­väk­si. Onnis­tu­mis­ten kaut­ta löy­de­tään yksi­lön vah­vuuk­sia, jot­ka voi­daan hyö­dyn­tää tii­min vah­vuu­te­na. Tämä on vuo­ro­vai­kut­tei­nen, tii­mi­hen­keä nos­tat­ta­va ryh­mä­val­men­nus, joka kan­taa hedel­mää uusien onnis­tu­mis­ta­ri­noi­den muo­dos­sa.

Palaut­tee­na val­men­nuk­ses­ta sanot­tua:

”onpa tär­keä pysäh­tyä onnis­tu­mis­ten äärel­le”
”opin aivan uut­ta kol­le­gas­ta”
”val­men­nuk­ses­sa oli tur­val­li­nen ja avoin tun­nel­ma, johon voin myö­hem­min etä­päi­vä­nä aja­tuk­sis­sa­ni pala­ta”

Mikä­li sä haluat täl­lai­sen val­men­nuk­sen tii­mil­le­si, niin pis­tä koo­dia!