Monthly Archives: tammikuu 2024

Business-terapeutti? Business-terapia?

Posted on by

Mitä nämä ovat? En ole kos­kaan kuul­lut­kaan on usein vas­taus, kun mai­nit­sen sanat.

Busi­ness-tera­pia yhdis­tää kol­me ydin­a­si­aa, jot­ka ovat; ymmär­rys lii­ke­toi­min­nas­ta, Busi­ness-coac­hin­gin ydin­tai­dot sekä tera­peut­ti­set tai­dot, jot­ka perus­tu­vat rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­seen lyhyt­te­ra­pi­aan. Mie­les­tä­ni täs­sä on cock­tail, jol­la tar­jo­taan sel­lais­ta työ­elä­män­pal­ve­lua, että oksat pois. Koko hom­man tavoit­tee­na on tuot­taa hyvin­voin­tia työ­pai­koil­le sekä yksi­lö, että ryh­mä­ta­sol­la sekä aut­taa orga­ni­saa­tioi­ta menes­ty­mään kes­tä­väl­lä taval­la. Busi­ness-tera­pia vah­vis­taa yksi­lön ja yhtei­sön voi­ma­va­ro­ja, edis­tää myön­teis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta sekä ennal­ta ehkäi­see ongel­mia.

Huu­haa­ta, oman elä­män kou­lu vai ihan joku kou­lu­tus­kin?

Busi­ness-tera­peut­ti on 40 opin­to­pis­teen kou­lu­tus. Itsel­le­ni tämä oli puo­len­tois­ta vuo­den hie­no mat­ka yhdes­sä opis­ke­li­ja­kol­le­goi­den kans­sa. Lähio­pe­tus­päi­viä, kir­jo­jen luke­mis­ta, kir­ja­reflek­tioi­ta, asia­kas­työ­tä, ver­taiscoac­hin­gia, työ­noh­jaus­ryh­miä, päät­tö­työ­tä ja mikä tär­kein­tä se 13 hen­gen opis­ke­lu­po­ruk­ka, jota parem­paa ei voi edes toi­voa. Ja hei me ollaan ne ekat tyy­pit joil­la on oikeus käyt­tää Busi­ness-tera­peut­ti nimi­ket­tä. Opis­ke­luis­ta irto­si myös toi­nen nimi­ke “ser­ti­fioi­tu joh­don ja yksi­löi­den coach”.

Mis­tä se lii­ke­toi­min­tao­saa­mi­nen ja ymmär­rys tulee?

Busi­ness-tera­peut­ti kou­lu­tus on suun­nat­tu työ­elä­män toi­mi­joil­le ja jokai­sel­la on tie­tys­ti se oma taus­tan­sa mis­tä ymmär­rys lii­ke­toi­min­nas­ta tulee. Minul­le se on ker­ty­nyt pit­käs­tä työ­uras­ta monen­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Työs­ken­te­lin lähes 16-vuot­ta tek­no­lo­gia­teol­li­suu­des­sa isos­sa kon­ser­nis­sa Busi­ness cont­rol, HR ja Office ser­vices tii­meis­sä.  Talou­den tiu­kat pai­neet, kon­ser­ni­ra­por­toin­nit, eri­lai­set kus­tan­nus- ja kan­nat­ta­vuus­las­kel­mat ovat olleet arki­päi­vää. Olen myös toi­mi­nut pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä ja teh­nyt lukui­sia eri­lai­sia pro­jek­te­ja jär­jes­tel­män käyt­töö­no­tois­ta, kou­lu­tuk­sis­ta, ylä­kou­lu­yh­teis­työs­tä aina hen­ki­lös­tö­ta­pah­tu­mien ja hyvin­voin­ti­kam­pan­joi­den jär­jes­tä­mi­seen. Lisäk­si aika­naan olen työs­ken­nel­lyt tili­toi­mis­tos­sa, jol­loin sain työs­ken­nel­lä pk-yri­tys­ten kans­sa. Poh­ja­kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen lii­ke­ta­lou­den tra­de­no­mi.

Ja joo, kyl­lä olen myös sitä miel­tä, että elä­mä on kou­li­nut monel­la saral­la, että kai­ken koke­ma­ni sekä yksi­tyis- että työ­elä­mäs­sä jäl­keen pys­tyn anta­maan paras­ta val­men­nus­ta. En usko, että näin hyvää set­tiä läh­ti­si ilman kaik­kea koke­maa­ni.

Kenel­le Busi­ness-tera­pia sopii?

No siis ihan kai­kil­le! 😀 Läp­pä läp­pä­nä, mut­ta onhan tuos­sa totuus­kin. Busi­ness-tera­pia sopii kyl­lä moneen tilan­tee­seen sekä yksi­löil­le, että ryh­mil­le.

Aja­tel­laan vaik­ka näin, että orga­ni­saa­tio tar­jo­aa Busi­ness-tera­peu­tin pal­ve­lua omal­le hen­ki­lös­töl­leen. Sil­loin työn­te­ki­jä voi kään­tyä Busi­ness-tera­peu­tin puo­leen, jos miel­tä askar­rut­taa esi­mer­kik­si jak­sa­mi­sen haas­te. Saat­taa olla vaik­ka tun­ne, että arki vie men­nes­sään ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne kal­vaa mie­les­sä. Pitäs jak­saa töis­sä, olla van­hem­pi lap­sel­le tai läheis­ten tuki, samal­la vähän kaik­kee menos­sa tai tuli taka­va­sem­mal­ta jotain yllät­tä­vää ikä­vää uutis­ta. Nämä ovat tilan­tei­ta, jot­ka haas­ta­vat useam­paa meis­tä. Jos­kus vaan levy hirt­tää kiin­ni ja jun­naa pai­kal­laan mie­len syöt­tä­mää tari­naa eikä oikein löy­dy ulos­pää­syä sii­tä. Busi­ness-tera­peut­ti pys­tyy aut­ta­maan näis­sä tilan­teis­sa kes­kus­te­luil­la käyt­täen eri­lai­sia työ­ka­lu­ja koh­ti kirk­kaam­paa ajat­te­lua.

Orga­ni­saa­tios­sa Busi­ness-tera­peut­ti on ajois­sa aut­ta­va taho ja ennal­ta ehkäi­see vaka­vam­paa uupu­mis­ta ja pit­kiä sai­ras­pois­sao­lo­ja sekä paran­taa yksi­lön hyvin­voin­tia. Busi­ness-tera­peu­tin kans­sa käy­dyt kes­kus­te­lut ovat luot­ta­muk­sel­li­sia eikä kes­kus­tel­luis­ta asiois­ta pide­tä mitään rekis­te­riä. Busi­ness-tera­pia onkin ensim­mäi­nen lenk­ki ennen työ­ter­veyt­tä, joka välil­lä saa­te­taan kokea, että en mä mitään työ­ter­veys­pal­ve­lua tar­vit­se kun en ole sai­ras. Busi­ness-tera­peu­til­la on myös tai­to ohja­ta asia­kas eteen­päin esi­mer­kik­si työ­ter­vey­teen, mikä­li yksi­lön tilan­ne sitä vaa­tii. Useim­mi­ten jo yhden tai muu­ta­man ker­ran ses­siot ovat todet­tu aut­ta­van ihmi­siä.

Busi­ness-tera­peut­ti aut­taa myös, kun ener­gia­ta­sot ovat koh­dil­laan ja kai­paa itsel­leen eteen­päin vie­vää coac­haa­vaa otet­ta, jol­la saa­daan se pii­los­sa ole­va poten­ti­aa­li käyt­töön, löy­de­tään omat vah­vuu­det, usko­taan itseen, omaan osaa­mi­seen ja saa­vu­te­taan tavoit­teet.

Busi­ness-tera­peut­ti tukee myös esi­hen­ki­löi­tä työs­sään ja aut­taa seu­raa­vien kysy­myk­sien kans­sa: Miten koh­da­ta ihmi­nen ihmi­se­nä? Miten ottaa han­ka­lat asiat puheek­si? Miten ruok­kia hyvää ilma­pii­riä? Miten tun­nis­te­taan yksi­löi­den vah­vuu­det ja saa­daan ne tii­min vah­vuu­dek­si? Miten mä nyt tämän konflik­ti­ti­lan­teen hoi­dan? Miten annan palau­tet­ta? Miten mä olen se paras esi­hen­ki­lö?

No mitäs niil­le ryh­mil­le sit­ten?

Busi­ness-tera­pia orga­ni­saa­tioi­den ryh­mil­le sisäl­tää tar­pei­siin sopi­via rää­tä­löi­ty­jä val­men­nus­ko­ko­nai­suuk­sia eri­lai­sil­la tee­moil­la. Täs­sä muu­ta­mia esi­merk­ke­jä tee­mois­ta: Mah­dol­li­ses­ti tii­mis­sä koe­taan kuor­mit­tu­mi­sen tai stres­sin tun­net­ta ja tar­vi­taan kei­no­ja sel­vi­tä ja löy­tää voi­ma­va­ro­ja teke­mi­seen. Jat­ku­vat muu­tok­set haas­ta­vat ja halu­taan pääs­tä eteen­päin muu­tok­sen jäl­keen. Mit­kä ovat ryh­män fii­lik­set ja vah­vuu­det, onko tun­teet ok. Mitä me tii­mi­nä halu­taan olla, lupa visioi­da ja unel­moi­da ja men­nä pie­nin aske­lin koh­ti sitä. Mitä mei­dän tii­mil­lem­me tar­koit­taa hyvin­voin­ti? Ja ne vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot, miten kuun­te­len tois­ta aidon ute­li­aas­ti, miten tulen kuul­luk­si ja näh­dyk­si? Miten me hyö­dyn­näm­me yksi­lön vah­vuuk­sia ja eri­lai­suut­ta tii­mis­sä?

Val­men­nuk­sis­sa käy­tän eri­lai­sia yksilö‑, ryh­mä- ja pari­har­joit­tei­ta. Käy­tän­nös­sä yhteis­ten kes­kus­te­lu­jen kaut­ta löy­tyy sopi­va set­ti juu­ri tei­dän orga­ni­saa­tiol­len­ne tai tii­mil­le.

Huo­maan tätä kir­joit­taes­sa, että voi­sin jokai­sen koh­dan asiois­ta ja tee­mois­ta teh­dä oman teks­tin­sä. Joten täs­sä pin­ta­raa­pai­su Busi­ness-tera­pian maa­il­maan ja sanoi­sin, että jat­kuu ensi nume­ros­sa niin kuin oli lap­se­na sii­nä vii­mei­ses­sä tari­nas­sa Aku Ank­kaa lukies­sa.

Hälytyskellot

Posted on by

”Kun­han taas täs­tä­kin vii­kos­ta sel­viäi­si.” Vuo­sia sit­ten tämä oli lausah­dus, jota kyl­vin har­va se viik­ko. Kol­le­ga­ni huo­maut­ti asias­ta ja häly­tys­kel­lot soi­vat, ehkä vähän lii­an­kin myö­hään. Oli vähän lii­kaa kaik­kea aika­tau­lu­pai­neet töis­sä, lähei­sen sai­ras­ta­mi­nen, lap­siar­ki, talon raken­nus­pro­jek­ti ja kai­ken kes­kel­lä piti tree­na­ta ja tiet­ty täy­sil­lä sekin ja mitä kaik­kea muu­ta oli­kaan. Arki oli suo­rit­ta­mis­ta ja sel­viy­ty­mis­tä.

Olen vuo­sien var­rel­la oppi­nut kuun­te­le­maan ja kiin­nit­tä­mään huo­mio­ta sii­hen, että mitä keho ja mie­li tar­vit­see. Olen toden­nut, että tar­vit­sen aikaa jol­loin ei ole mitään aika­tau­lu­tet­tua ohjel­maa vaan voi olla vaan koto­na tai spon­taa­nis­ti teh­dä jotain muka­vaa. Vaa­lin nii­tä asioi­ta mit­kä ovat minul­le tär­kei­tä ja tuot­taa iloa. Nyky­ään jos sanon, että nyt on aika mon­ta rau­taa tules­sa tai pik­ka­sen lii­kaa kaik­kea, pysäh­dyn miet­ti­mään, mikä on täs­sä het­kes­sä tär­kein­tä ja luo­tan, että haas­ta­vat­kin asiat jär­jes­tyy. Mat­kas­sa­ni kul­kee työ­ka­lu jol­la mie­li rau­hoit­tuu ja se on hen­git­tä­mi­nen.

Busi­ness-tera­peut­ti opin­to­je­ni päät­tö­työ­ni tein stres­sin hal­lin­nas­ta. Päät­tö­työs­tä­ni haluan tuo­da esiin sen, että me ollaan par­haim­mil­laan opti­mi­vi­rei­nä. Opti­mi­vi­reys mah­dol­lis­taa, että koh­taam­me asiat ja tilan­teet tyy­nem­min, opi­taan parem­min, huu­mo­rin­ta­ju ja luo­vuus kukois­ta­vat, osa­taan vetää rajat sekä kom­mu­ni­koin­ti on mui­den kans­sa hel­pom­paa. Usein aja­tel­laan, että me ollaan tehok­kai­ta kun on niin sanot­tu tur­bo­vaih­de pääl­le. Välil­lä sitä tur­bo­nap­pia tar­vi­taan, mut­ta pit­käs­sä juok­sus­sa se tyreh­dyt­tää kehon ener­gia­va­ran­not.

Häly­tys­kel­lo­jen yli­kuu­me­ne­mi­sen ennal­taeh­käi­syk­si tar­joan ”Työ­ka­lu­ja stres­sin hal­lin­taan” ryh­mä­val­men­nus­ta. Val­men­nuk­sen tavoit­tee­na on, että jokai­sel­le osal­lis­tu­jal­le jäi­si mat­kaan oival­lus tai työ­ka­lu, joka kul­kee mat­kas­sa muka­na arjen hek­ti­syy­den rau­hoit­ta­mi­ses­sa. Val­men­nuk­sen tar­koi­tus on, että jokai­nen löy­täi­si itsel­leen sopi­van tavan rau­hoit­taa stressaavaa/ylivireistä miel­tä tai teh­dä asioi­ta jo ennal­taeh­käi­se­väs­ti koh­ti opti­mi­vi­re­ää miel­tä. Val­men­nuk­ses­sa teh­dään eri­lai­sia rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­siä har­joi­tuk­sia pie­nel­lä twis­til­lä huu­mo­ria, joka on myös yksi stres­siä lie­vit­tä­vä kei­no.

Val­men­nuk­ses­ta on tul­lut muun muas­sa seu­raa­via oivalluksia/palautteita:

“Yllät­tä­vän pie­nil­lä asioil­la pys­tyy itse vai­kut­ta­maan omaan fiilikseen/ tuntemuksiin/ olo­ti­laan”

“Opin tie­dos­ta­maan parem­min stres­siä. Lisäk­si oival­sin, että pie­nil­lä ja hel­pos­ti toteu­tet­ta­vil­la asioil­la voi hal­li­ta stres­sin tun­net­ta, esim. parin minuu­tin hen­gi­tys jo rau­hoit­taa oloa. Ymmär­sin myös, että stres­saa­via asioi­ta voi esi­mer­kik­si kir­joit­ta­mis­teh­tä­vän avul­la oppia näke­mään oikeas­sa mit­ta­suh­tees­sa ja että pitäi­si olla lii­kaa stres­saa­mat­ta asiois­ta, joi­hin ei voi itse edes vai­kut­taa.”

Kun huo­leh­dim­me itses­täm­me annam­me paras­ta itsel­lem­me. Sitä kaut­ta annam­me myös paras­ta lähei­sil­le ja itsel­le tär­keil­le asioil­le sekä sen par­haan panok­sen työ­höm­me.

Mit­kä ovat sun häly­tys­kel­lot?

Miten sä ruo­kit sun opti­mi­vi­reyt­tä?

Mitä tär­kei­tä asioi­ta sä haluat vaa­lia sun arjes­sa?

Ajatko bussia kiinni?

Posted on by

Kir­joi­tin tämän teks­tin jo syk­syl­lä, mut­ta se on edel­leen ajan­koh­tai­nen näin vuo­den alus­sa, kun arjen suo­rit­ta­mi­nen on pyö­räh­tä­nyt käyn­tiin.

Miten menee? Kii­ret­tä pitää, en edes muis­ta, että olin just kesä­lo­mal­la, kalen­te­ri on ihan tukos­sa. Ei täs­sä ole kuin 11 kuu­kaut­ta seu­raa­vaan pidem­pään lomaan, sitä odo­tel­les­sa. Tämän kal­tais­ta on kuu­lu­mis­ten­vaih­to alka­vas­sa syk­sys­sä.

Näi­den lyhyi­den kii­re ja täy­det kalen­te­rit kes­kus­te­lu­jen jäl­keen jään usein poh­tiin, että mikä hom­ma? Mitä muu­ta kuu­luu? Mitäs siis­te­jä jut­tu­ja sul­la on menos­sa? Mitä sä oikees­ti haluai­sit teh­dä? Mikä toi hymyn huu­lil­le vii­mek­si? Onko jotain har­mis­tus­ta tai huol­ta? Että miten sul­la siis oikees­ti menee?

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten hei­tin poi­ka­ni aamui­sin bus­si­py­sä­kil­le. Haus­kin­ta oli se, että joka aamu pysäk­ki oli eri, kos­ka vii­me tipas­sa läh­det­tiin ja välil­lä bus­si ehti ennen mei­tä ja sit­ten piti toi­voo, että seu­raa­val­ta pysä­kil­tä tulee mah­dol­li­sim­man mon­ta kyy­tiin, että kere­tään ajaa sitä seu­raa­val­le pysä­kil­le. Ajet­tiin siis bus­sia kiin­ni har­va se aamu. Täs­tä on jää­nyt koo­mi­nen haus­ka muis­to. 

Jos tar­kem­min miet­tii niin tämä kuvas­taa aika monen arkea kai­kes­sa koo­mi­suu­des­saan, juos­taan kiin­ni aikaa, teh­tä­vä­lis­taa, pro­jek­tia, suo­ri­te­taan asioi­ta, mitä iki­nä se arki sit­ten sisäl­tää­kin.

Jos­ko sen joka aamui­sen bus­sin takaa-aja­mi­sen sijaan het­kek­si pysäh­tyi­si miet­ti­mään, että het­ki­nen onko täs­sä mitään jär­keä. Miten joka aamu ei tuk­ka put­kel­la tar­vi­si kaa­su­tel­la bus­sin peräs­sä vaan se aamu oli­si­kin muka­vam­pi ja rau­hal­li­sem­pi. Sama pätee arjen suo­rit­ta­mi­seen, kii­reen ja täy­sien kalen­te­rien  kans­sa. Pysäh­dy­tään ja mie­ti­tään, miten mä haluan mun arkea elää, että se oli­si oman­nä­köis­tä ja muka­vaa. Ei aje­ta bus­sia kiin­ni vaan ollaan sen edel­lä.

Mitä sinun pitäi­si nyt pysäh­tyä miet­ti­mään?